Kilpailukyvyn kasvattaminen on herkkä aihe, joka puhuttaa aina kotimaamme hallitusta myöten. Kun tätä asiaa pohditaan yrityksissä - mihin katse silloin kääntyy? Tuotannon modernisointiin, henkilöstökuluihin vaiko hankintaan? Valitettavasti tuloksellisen hankinnan merkitys kilpailukyvyn kasvattamisessa on Suomessa vielä täysin aliarvostettua, vaikka luvut eri vuosikymmeniltä kertovat hankinnan merkityksen kasvusta yritysten tulosten muodostajana. Piilevää potentiaalia hankinnan saralla olisi vaikka millä mitalla. Kysymys kuuluukin: Miten hankinnan potentiaali voidaan ulosmitata? Suurin osa hankinnoista voi lisäksi olla erittäin kriittisiä koko yrityksen toiminnan kannalta. Kun maailmanlaajuiset indeksit ja suhdanteiden muutokset povaavat lisää haasteita, kannattaisiko kääntää katse hankintoihin?
Hankinta ei ole vain ostamista mahdollisimman halvalla hinnalla. Se on kokonaiskustannuksien huomioimista, toimitusvarmuutta, materiaalituntemusta, laadunvarmistusta, tuotekehitystä, kumppanuuksia eli liiketoiminnan syvällistä ymmärtämistä. Hankintatoimen ja toimitusketjun hallinnan merkitys nähdään liian usein vain kapeana sektorina - ei välttämättä kilpailukyvyn mahdollistajana tai osana liiketoiminnan ydintä.
Hankinnan merkitys yrityksen tulokseen on usein suurempi kuin meillä kotimaisissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä hahmotetaan. Tuotantovaltaisessa yrityksessä hankinnan kokonaisarvo voi kivuta jopa 75 prosenttiin yrityksen liikevaihdosta. Jos kehittämistoimet kohdennetaan vain myyntiin (mikä on jo toki puoli voittoa), henkilöstökulujen karsimiseen tai KIKYihin, ei vielä päästä kovin pitkälle - jalkapalloiluun viitaten jäätäisiin keskialueelle pyörimään ilman maalilaukauksia. Hankinnan strategisilla ja taktisilla muutoksilla on pitkäaikaisvaikutuksia suoraan yrityksen tulokseen. Joissain yrityksissä hankintaosaamista tai henkilöstöä ei varsinaisesti edes ole, vaan asiat hoidetaan oman toimen ohella. Toisaalla hankintatiimissä voi olla todella ammattitaitoista väkeä, mutta johdossa ei osata hyödyntää heidän osaamistaan ja näkemyksiään liiketoiminnan kehittämiseen.
Suomalaisten yritysten kustannusrakenne on vuosien saatossa muuttunut paljon. Alla olevat kuvat osoittavat tämän muutoksen selvästi. Hankinnan osuuden kasvu lisää hankintojen ammattimaisen johtamisen tarvetta yrityksissä. Hankinnoista löytyy myös avaimia kilpailukyvyn parantamiseen.
Kaaviot osoittavat teollisuusyritysten kustannusrakenteen selkeän suunnan vuosina 1981 - 2012: Suomalaisten teollisuusyritysten ulkopuolelta ostettujen materiaalien ja palvelujen osuus on merkittävä - yhteensä 90% (2012). Erityisesti epäsuorat hankinnat ovat kasvattaneet osuuttaan, kun taas työvoimakustannusten suhteellinen osuus on ratkaisevasti pienentynyt.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 tilanne suomalaisissa yrityksissä oli oheisenlainen. Henkilöstökulujen osuus on 14% yritysten liikevaihdosta. Suorat ostot ja muut hankinnat 74%. Lisäksi tulevat vielä ulkoiset palveluhankinnat 7%. Lähde: Tilastokeskus / Suomalaisten yritysten kulurakenne 2016.
"Hankintojen osuuden yrityksen liikevaihdosta ollessa suuri, esim. 60-80%, voidaan ajatella, että vastaava osuus yrityksen käyttämistä kaikista resursseista on itse asiassa yrityksen ulkopuolella. Osa näistä 'ulkoisista resursseista' voi olla yrityksen kannalta kriittisiä, vaikuttaen kustannusten lisäksi esimerkiksi toimitusvarmuuteen, laatuun, vastuullisuuteen tai vaikkapa yrityksen tuotteiden teknologiaratkaisuihin ja innovatiivisuuteen. Yrityksen kilpailukykykin on näin vahvasti riippuvainen ulkoisista resursseista, joita hankintatiimi pyrkii sitten tavoitteellisesti johtamaan."
Harri Lorenz, apulaisprofessori, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, hankintojen johtaminen
Tuoreen, kansainvälisen tutkimuksen (IHS Markit Global Business Outlook) mukaan kansainvälinen optimismi liiketoiminnan suunnasta oli syyskuussa 2019 hiipunut alhaisimpaan lukuunsa sitten vuoden 2009. Tässä on toki pientä pelotetta myös taustalla ja nopealla vilkaisulla näyttäisi, että esimerkiksi globaali ostopäällikköindeksi on lokakuussa 2019 samoilla lukemilla vuoden 2012 ja 2016 kanssa. Joka tapauksessa tämä alavire odotusten suhteen on valunut nyt valmistavasta teollisuudesta myös palvelujen puolelle.
Olemme parhaillaan markkinatilanteessa, jossa kuluttajien ostovoima vielä nousee, mutta kansainväliset indeksit ovat alempana kuin vuosiin. Kaikkien neljän suurimman kehittyneen talouden, mm. USA ja Euroalue, näkymät ovat selkeästi heikentyneet. Jos positiivisia signaaleja haluaa etsiä, näkyy kehittyvillä markkina-alueilla lievää tuotannon optimismia. IHS Markit Global Business Outlook arvion mukaan vuoden 2020 globaali kasvu on silti luokkaa 2,5% eli eipä vielä laiteta investointihanoja ja rekrytointeja jäihin.
Ostopäällikköindeksin (PMI Global) mukaan maailmantalous menetti lokakuussa edelleen kasvuvauhtiaan. Pieniä merkkejä valmistussektorin näkymien paranemisesta voidaan jo nähdä, vajoaa palvelusektori edelleen. Sama suunta on nähtävissä myös meillä Suomessa. EK:n lokakuun Suhdannebarometrin mukaan suhdannenäkymät meillä ovat hiipuneet erityisesti vientiteollisuudessa. Globaalin teollisuuden heikkous heijastuu yhä enemmän Suomeen. Kasvu hidastuu, mutta ei aivan lopu. Tuotannon ja myynnin odotetaan jatkavan varovaista kasvuaan, Mutta kuinka pitkään? Suomi on toistaiseksi selvinnyt yllättävänkin hyvin, mutta miten jatkossa? Onko taantuma ovella vai mistä on kysymys? Mitä voidaan tehdä säilyttääksemme asemamme?
Suomen kustannuskilpailukyky on Suomen Pankin mukaan (Euro & talous 3/2019) viime vuosina parantunut, mutta parantamisen varaa vielä on. Etla ja WEF kilpailukykyvertailussa Suomi oli lokakuussa sijalla 11. Kokonaispisteet olivat samat kuin 2018. Etla on arvioinut lokakuussa, että työajan pidennyksen osuus työllisyyden parantumisesta oli noin 40 % kaikista kilpailukykysopimuksen arvioiduista työllisyysvaikutuksista. Loput KIKYn työllisyysvaikutuksista selittyvät sosiaaliturvamaksujen ja verotuksen keventämisellä. Aivan loistavia lukemia ja meidän työviikkomme on enää vain tuntia lyhyempi kuin EU-maiden keskiarvo - kirittävää riittää, vai miten muutoin voisimme osallistua talkoisiin?
Mitä jos tarkastelemme kuitenkin vielä yllä olevaa kustannusten jakaumaa vuodelta 2016, jossa henkilöstömenojen osuus yrityksissä on keskimäärin vain 14% ja hankinnat 74% (suorat tuotannolliset ostot + epäsuorat hankinnat). Mieleeni tulee väistämättä, että KIKYt purisivat parhaiten jos olisimme 1981 vuoden tasolla, jolloin työvoimakustannukset edustivat 48% osuutta liikevaihdosta. Tämän pidemmälle en lähde viisastelemaan puuttellisella makrotalouden osaamisella ja keskitynkin kilpailukyvyn parantamiseen hankinnan keinoilla. Tuottavuus on keskeisessä roolissa ja se, että myös kaikki muutkin keinot käytetään kilpailukyvyn parantamiseksi lähtien ICT:n ja digitalisaation mahdollisuuksista. Keinoja edelleen riittää ja etenkin pienten ja keskisuurten yritysten hankinnoissa on vielä paljon tehtävää. Eli meillä on aivan loistavia mahdollisuuksia, jotka vain pitää tunnistaa ja ottaa käyttöön.
Mitä vahvempi kilpailukyky, sitä paremmat edellytykset on yritysten kasvulle, investoinneille ja työllisyyden parantamiselle. Kun työaikaa pidennetään ilman palkankorotuksia, sen pitäisi laskelmien mukaan totta kai kasvattaa myös tuotannon tulosta. Miten se lopulta korreloi tuottavuuteen meidän tietoyhteiskunnassa? Mutta kuten yllä olevista piirakoista voidaan todeta, henkilöstökulujen osuus on vain 14%. Entä jos katseet käännettäisiinkin hankintojen pottiin eli 74 prosenttiin? Voitaisiinko hankintojen kehittämisellä saavuttaa kokonaisuuden kannalta vieläkin kestävämpiä tuloksia? Otetaan parhaat palat eri alueilta - hankinnasta, tuotannosta, työajasta, myynnistä ja markkinoinnista. Mitä ajatuksia tämä herättää? Kokemuksemme mukaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ei hankintojen osalta aina toimita vielä suunnitelmallisesti ja tehokkaasti. Kumppanuuksia ei hyödynnetä täysimääräisesti, globaalia tai edes koko Euroopan tai Baltian toimittajamarkkinaa ei vielä hyödynnetä. Hankintojen kilpailutuksissa on vielä skarpattavaa ja hankinnan strategiset linjaukset voivat vielä oikeasti olla tekemättä. Hankinnoissa ei edes aina ole omaa ko. tehtävään keskittyvää ammattilaista vaan hankintapäätökset tehdään muun työn ohessa. Toteutuneissa kehitysprojekteissa ja niiden jalkautuksissa on saatu jopa 15 - 50% kokonaiskustannusten säästöjä eri hankinnan osa-alueilla. Ja mikä hienointa, ammattimaiset hankinnat tuottavat pitkävaikutteisia tuloksia liiketoimintaan, ei siis vain pikavoittoja viivan alle. Varaa aika TimoltaJätä soittopyyntö
Lähteet ja linkit:
